Bodilin tarina on aika erikoinen. Se syntyi veljensä Runen kanssa vuonna
1996. Bodil sai nimensä rakkaan ystävän mukaan. Tämän sisarusparin elämä ei
alkanut kovin onnellisissa merkeissä, sillä niiden äiti kuoli lasten ollessa
vain pariviikkoisia. Kaksikko joutui selviämään äidinmaidonvastineella ja
hellällä hoidolla.
Nuoruutensa Bodil eli normaalia elämää viettäen aikaansa muiden vuohien ja
lampaiden kanssa. Se tuli kantavaksi muutaman vuoden ikäisenä, tosin asian se
piti visusti salassa kaikilta muilta. Tammikuussa Bodil katosi jäljettömiin ja sitä
etsittiin kaikilla mahdollisilla tavoilla, sitä kulutettiin radiossa, poliisit
ja eläinlääkärit hälytettiin etsintöihin, mutta se pysyi kadoksissa. Onneksi se
talvi oli leuto, eikä miinusasteita ollut juuri ollenkaan ja luntakin oli vain
vähän. Mietimme koko yön mitä Bodilille oli tapahtunut. Aamulla asia ratkesi
onnellisella tavalla, sillä se tuli tietä pitkin takaisin pikkukili
kannoillaan. Bodil oli käynyt synnyttämässä kuusen alla lähimetsikössä ja oli
sen näköinen, että meidän olisi pitänyt tietää missä se oli ollut. Pienokainen
sai nimekseen Mougli, koska se syntyi metsässä.
Tähän eivät Bodilin tempaukset suinkaan loppuneet. Nykyaikaisena vuohena se
päätti ottaa lapselleen oman hoitajan. Siihen hommaan se valitsi vanhan
Betsy-lampaan, se oli viisas rauhallinen, suuri sydäminen ja näin ollen paras
valinta vaativaan tehtävään. Betsy otti uuden tehtävän avosylin vastaan ja se
hoiti Mouglia kuin omaa lastaan. Aika-ajoin Bodil kävi ruokkimassa lapsensa,
eikä se kiireiltään kerennyt muuta tekemään lapsensa hyväksi. Yöt pikkukili
nukkui Betsyn lämpimän selän päällä. Mouglin kasvaessa Bodil päätti, että kilin
kehitys vaatii toimeliaampaa varaäitiä. Sen mielestä Betsyn hellä ja
rakkaudentäyteinen hoito ei enää riittänyt ja Bodil kaipasi virikkeellisempää
elämää pojalleen. Se päätti että uusi hoitaja olisi nuorempi ja vilkkaampi,
mutta myös rakastettava Aino-täti. Betsy suri ja itki lapsensa perään, mutta se
ei auttanut, sillä Bodil oli päätöksensä tehnyt. Aino otti tehtävän vakavasti
ja toisinaan näytti siltä, ettei se kerennyt muuta tekemään, kuin juoksemaan
Mouglin perässä ja varoittamaan sitä kaikista vaaroista mitkä vaanivat nurkan
takana. Kalliojyrkänteet saivat Ainon sydämen pamppailemaan, sillä Mouglin
lempipuuhaa oli taiteilla kalliolla hyppien kiveltä kivelle, sekä loikkia
rotkojen yli. Aino raukka ei saanut hetkeäkään rauhaa, eikä Bodil ollut
tietoinen näistä asioista, sillä se seurusteli ystäviensä kanssa. Mougli
varttui ja siirtyi muiden vuohien joukkoon, ja se helpotti suuresti Ainon
taakkaa.
Bodilin vanhetessa tuli aina vain vahvemmin esille, että mielestään se oli
kaikkien muiden yläpuolella. Se enää halunnut asua muiden vuohien kanssa ja se
muutti talliin hevosten kanssa. Päivät Bodil edelleen vietti vuohien ja
lampaiden kanssa, mutta yöt se halusi viettää rauhassa itsekseen.
Suuri ja hyvä sydäminen Honckey-pässi rakastui Bodiliin tulisesti, ja se
taisteli Bodilin huomiosta AP:kanssa, välillä nämä taistelut äityivät
rajuiksikin. Voittajana selviytyi Honckey, sillä Bodil ei enää tullut
kantavaksi. Aina aamuisin Honckey etsi ensimmäiseksi Kuningattarensa. Välillä
sen rakkaus oli niin suurta, että Bodil pyysi ihmisiä pitämään Honckeyn vähän
loitommalla.
Bodil olikin tilamme suuri Kuningatar, se väistänyt muita eläimiä ei suurta
sikaa, eikä koiriakaan. Se sai ihmisiltä huomiota ja herkkuja seuraamalla niitä
ja tarjoamalla sorkkaa. Tosin herkut maistuivat sen mielestä parhaimmilta
silloin, kun ne oli varastettu.
Bodil pysyi terveenä koko ikänsä, sen elämäniloisuus ja veikeys säilyi
loppuun asti. Päätös päästää Bodil pois, tuli katseen muutoksesta ja siitä,
että se rupesi olemaan väsynyt elettyään kuusitoista pitkää vuotta. Niinpä
Bodil nukutettiin ikiuneen 1.6.2012 omalla pedillään.
Bodilin kaltaisia persoonallisia eläimiä on vaikea unohtaa, ja se säilyy ikuisesti
meidän muistoissa tuoden aina hymyn huulille sitä muistellessamme.
 |
| Bodil |
 |
| Bodil |
 |
| Honckey |
