keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Maneesi



Rehndahliin on kesästä asti ahkerasti rakennettu maneesia ratsastuskentälle. Maneesi valmistuu nyt marraskuussa. Otamme vastaan uusia oppilaita jotka haluavat oppia ratsastamaan ja myöskin hoitamaan hevosia! Tarkoituksena on luoda oppilaiden ja hevosten välille toimiva yhteistyö jossa hevosta ei kohdella työkaluna. Kaiken ikäiset oppilaat ovat tervetulleita!
 
 
Tässä maneesia vielä rakennetaan
 
 
Maneesi jo melkein valmis !
 
 
Jos kiinnostuit ratsastuksesta tai hevosten/ponien hoidosta  niin voit ottaa yhteyttä ja kysellä lisää:  
Sussi, 040-5849288
tai
A-K, 040-8362511
 
Seuraavassa tekstissä ajattelin kertoa vähän enemmän meidän ratsukoista :)
 
 
 
 
 
 
 

Estekilpailut




Sunnuntaina 15.2012 kolme ratsukkoa osallistui Sol Dal tallin järjestämiin estekilpailuihin. Kilpailuissa Rehndahlia edusti Aino ja Caprio, Anna-Kaisa ja Elsa, sekä Minttu ja Elsa.
Kilpailuissa oli hyvä tunnelma ja lämmin vastaanotto, Rehndahl kiittää mukavasta kisapäivästä.


 Aino ja Caprio
Minttu ja Elsa

perjantai 20. heinäkuuta 2012

Micra 16.7.2010-10.7.2012


Micra nukkui pois 10.7.2012 rakkaidensa ympäröimänä.
Se opetti meille lyhyen elämänsä aikana mitä kaikkea voi saada aikaan, jos jaksaa olla tarpeeksi päättäväinen. Sen harmaan kivenkin voi saada siirtymään, jos vain on tarpeeksi tahtoa. Kun se oli jotain päättänyt, se myös toteutti päätöksensä.
Micra oli mitä rakastettavin persoona, se rakasti myös itse kaikkia ja kaikkea. Se oli jokaisen kaveri.
Micra siirtyi taivaan vihreille laitumille, jossa se voi laukata ja pukitella mielin määrin.
Micra oli Pieni Suuri Hevonen, joka jätti kavion jälkensä meidän kaikkien sydämiin, säilyttäen ikuisesti paikkansa meidän muistoissa.

Micra


Micra ja Barbie


lauantai 9. kesäkuuta 2012

Bodilin tarina


Bodilin tarina on aika erikoinen. Se syntyi veljensä Runen kanssa vuonna 1996. Bodil sai nimensä rakkaan ystävän mukaan. Tämän sisarusparin elämä ei alkanut kovin onnellisissa merkeissä, sillä niiden äiti kuoli lasten ollessa vain pariviikkoisia. Kaksikko joutui selviämään äidinmaidonvastineella ja hellällä hoidolla.
Nuoruutensa Bodil eli normaalia elämää viettäen aikaansa muiden vuohien ja lampaiden kanssa. Se tuli kantavaksi muutaman vuoden ikäisenä, tosin asian se piti visusti salassa kaikilta muilta. Tammikuussa Bodil katosi jäljettömiin ja sitä etsittiin kaikilla mahdollisilla tavoilla, sitä kulutettiin radiossa, poliisit ja eläinlääkärit hälytettiin etsintöihin, mutta se pysyi kadoksissa. Onneksi se talvi oli leuto, eikä miinusasteita ollut juuri ollenkaan ja luntakin oli vain vähän. Mietimme koko yön mitä Bodilille oli tapahtunut. Aamulla asia ratkesi onnellisella tavalla, sillä se tuli tietä pitkin takaisin pikkukili kannoillaan. Bodil oli käynyt synnyttämässä kuusen alla lähimetsikössä ja oli sen näköinen, että meidän olisi pitänyt tietää missä se oli ollut. Pienokainen sai nimekseen Mougli, koska se syntyi metsässä.
Tähän eivät Bodilin tempaukset suinkaan loppuneet. Nykyaikaisena vuohena se päätti ottaa lapselleen oman hoitajan. Siihen hommaan se valitsi vanhan Betsy-lampaan, se oli viisas rauhallinen, suuri sydäminen ja näin ollen paras valinta vaativaan tehtävään. Betsy otti uuden tehtävän avosylin vastaan ja se hoiti Mouglia kuin omaa lastaan. Aika-ajoin Bodil kävi ruokkimassa lapsensa, eikä se kiireiltään kerennyt muuta tekemään lapsensa hyväksi. Yöt pikkukili nukkui Betsyn lämpimän selän päällä. Mouglin kasvaessa Bodil päätti, että kilin kehitys vaatii toimeliaampaa varaäitiä. Sen mielestä Betsyn hellä ja rakkaudentäyteinen hoito ei enää riittänyt ja Bodil kaipasi virikkeellisempää elämää pojalleen. Se päätti että uusi hoitaja olisi nuorempi ja vilkkaampi, mutta myös rakastettava Aino-täti. Betsy suri ja itki lapsensa perään, mutta se ei auttanut, sillä Bodil oli päätöksensä tehnyt. Aino otti tehtävän vakavasti ja toisinaan näytti siltä, ettei se kerennyt muuta tekemään, kuin juoksemaan Mouglin perässä ja varoittamaan sitä kaikista vaaroista mitkä vaanivat nurkan takana. Kalliojyrkänteet saivat Ainon sydämen pamppailemaan, sillä Mouglin lempipuuhaa oli taiteilla kalliolla hyppien kiveltä kivelle, sekä loikkia rotkojen yli. Aino raukka ei saanut hetkeäkään rauhaa, eikä Bodil ollut tietoinen näistä asioista, sillä se seurusteli ystäviensä kanssa. Mougli varttui ja siirtyi muiden vuohien joukkoon, ja se helpotti suuresti Ainon taakkaa.
Bodilin vanhetessa tuli aina vain vahvemmin esille, että mielestään se oli kaikkien muiden yläpuolella. Se enää halunnut asua muiden vuohien kanssa ja se muutti talliin hevosten kanssa. Päivät Bodil edelleen vietti vuohien ja lampaiden kanssa, mutta yöt se halusi viettää rauhassa itsekseen.
Suuri ja hyvä sydäminen Honckey-pässi rakastui Bodiliin tulisesti, ja se taisteli Bodilin huomiosta AP:kanssa, välillä nämä taistelut äityivät rajuiksikin. Voittajana selviytyi Honckey, sillä Bodil ei enää tullut kantavaksi. Aina aamuisin Honckey etsi ensimmäiseksi Kuningattarensa. Välillä sen rakkaus oli niin suurta, että Bodil pyysi ihmisiä pitämään Honckeyn vähän loitommalla.
Bodil olikin tilamme suuri Kuningatar, se väistänyt muita eläimiä ei suurta sikaa, eikä koiriakaan. Se sai ihmisiltä huomiota ja herkkuja seuraamalla niitä ja tarjoamalla sorkkaa. Tosin herkut maistuivat sen mielestä parhaimmilta silloin, kun ne oli varastettu.
Bodil pysyi terveenä koko ikänsä, sen elämäniloisuus ja veikeys säilyi loppuun asti. Päätös päästää Bodil pois, tuli katseen muutoksesta ja siitä, että se rupesi olemaan väsynyt elettyään kuusitoista pitkää vuotta. Niinpä Bodil nukutettiin ikiuneen 1.6.2012 omalla pedillään.
Bodilin kaltaisia persoonallisia eläimiä on vaikea unohtaa, ja se säilyy ikuisesti meidän muistoissa tuoden aina hymyn huulille sitä muistellessamme. 

Bodil
Bodil 
Honckey

maanantai 5. maaliskuuta 2012

Ihanuus ja Leonid

 Kevät on taas tulossa ja Rehndahlissa on vihdoinkin kurottu huutavat aukot umpeen, jotka edesmenneet ystävät ovat jättäneet jälkeensä. Tässä kerromme nyt uusista tulokkaista.
Kuten aikaisemmin kerroimme ihana Muussa lehmämme, nukkui pois kunnioitettavassa 16-vuoden iässä. Tästä suuresta tyhjiöstä on ehkä eniten kärsinyt Fanny lehmä, joka oli Muussan paras kaveri. Fanny oli vuoden päivät ilman omaa lehmä seuraa, kunnes tilallemme asteli Ihanuus vasikka.
Ihanuus syntyi 29.11.2011, se on lapinlehmän näköinen, mutta sen isä on lupsakkaa Angus-rotua. Ihanuuden piti olla sonni, jolloin sen kohtalo olisi ollut surkea reilun vuoden päästä. Pieni lehmä syntyi kuitenkin tyttönä, jonka kohtalo ei ollut sen valoisampi. Siitä ei ollut lypsylehmäksi, eikä lihan tuotantoon. Tämä olisi tarkoittanut käytännössä hyvin lyhyttä elämää. Ihanuuden omistajat tiesivät tilanteen kurjan puolen ja selailivat netissä ilmoituksia. He löysivät Rehndahlin ilmoituksen ja nappasivat kameran kouraan ja riensivät kuvaamaan Ihanuutta navettaan. Katsottuamme kuvaa, sen kohtalo muuttui kerta heitolla. Sillä alkoi pitkä 500 kilometrin matka pakettiautolla 25 asteen pakkasessa kohti tilaamme. Pieni Ihanuus hurmasi heti kaikki ja nyt se kulkee riimussa ympäri pihaa tutustumassa elämänmenoon. Pikkuhiljaa myös Fanny ja Ihanuus tutustutetaan toisiinsa, jolloin ne pääsevät ulkoilemaan yhdessä. Kun näet Ihanuuden ja tutustut siihen, niin ymmärrät, ettei tätä nimeä voi vaihtaa, sillä se on juuri nimensä veroinen Ihanuus.
Myös Aktia minipossu nukkui vanhuuttaan pois reilu vuosi sitten. Tätä aukkoa tuli täyttämään vuoden ikäinen avioerolapsi Leonid-minisika Inkoosta. Tämäkin tapaus löysi tiensä Rehndahliin netin kautta. Aluksi se kävi meillä päivähoidossa tutustumassa paikkaan, kunnes eräänä päivänä se ei enää halunnutkaan lehteä emännän mukaan. Niinpä sitten pääteltiin, että se oli kotiutunut meille ja sai jäädä. Leonidin mielestä Pusu-sika on niin pelottava, että sitä paras juosta kiljuen karkuun, ennen kuin Pusua edes näkyy. Se kuten monet muutkin eläimet saavat liikkua alueella vapaasti. Leonidin nuoruuden ongelmaksi oli muodostunut pieni asunto ja suljetut aitaukset, aina piti päästä aidan toiselle puolelle. Sen mielestä tämä onnistuu parhaiten kiljumalla, kunnes pääsee tavoitteeseen.  Meillä sen elämä alkoi näiden paikkojen etsimisellä, joissa voi valittaa ja kiljua. Hämmennys oli suuri, kun aitoja ei tullutkaan vastaan. Se yritti mennä jopa isolle tielle löytääkseen tällaisen paikan, mutta totesi kertaheitolla, ettei se ollut järkevä idea. Leonid rakastaa kaikkia ihmisiä, mutta erityisesti, niitä joilla on jotain herkkuja tarjottavana ja jotka pyytävät sitä istumaan. Muista kuitenkin kysyä lupa ennen kuin annat eläimille herkkuja, jotta ne eivät saa niitä liikaa. Tällä hetkellä Leonid, Ihanuus ja vanha Bodil vuohi nukkuvat yhdessä yönsä samassa karsinassa sulassa sovussa.
Nämä hauskat, persoonalliset uudet sekä vanhat eläimet ottavat vierailijoita vastaan vuoden jokaisena päivänä. Ne odottavat innolla rapsutuksia ja tilaisuutta hurmata jokainen tilalla kävijä.  
Isoimmille eläimille etsimme vakituisia hoitajia, edellyttäen että pystyt käymään hoidokkisi luona ainakin kolme kertaa viikossa. Ota rohkeasti yhteyttä ja kysy lisää.

Ihanuus 
Kuvaaja: Ari Niemelä




Leonid