Aktian tarina

Aktia tuli toisessa satsissa minipossuja Suomeen 14 vuotta sitten. Se oli Ruotsista saatujen tietojen mukaan maailman ihanin, kesyin ja kiltein possu. Aktia oli ollut syntymästään saakka mukana Minisirkuksessa, joten se oli kuulemma ihmisrakas tapaus. Niinpä Aktia sitten saapui tilallemme ja se oli kauhistunein possu, mitä ikinä on nähty. Tullessaan karanteenista se pelkäsi kuollakseen aikuisia ihmisiä, lapset sentään vielä menettelivät. Todennäköisesti aikuiset olivat heitelleet sitä, kenties jopa ampuneet tykinkuulana, tehneet taikatemppuja: sahaten sitä kahta, laittaneet hattuun vetääkseen sen sitten ulos sieltä ja ties mitä muuta. Aikuiset olivat pelottavia, eikä mikään ihme.

Aktia sai nimensä pankin mukaan ja teki jonkun verran säästöpossu kiertueita, mutta se ei koskaan erityisemmin pitänyt siitä, joten siitä luovuttiin.

Vuoden päivät se sai asua tilan omistajan kotona, olihan siihen aikaan tapana ottaa minipossuja kerrostaloonkin. Kaikki halusivat oman possun sohvalleen. Pitihän sitä saada kokemusta sian kanssa asumisesta! Aktia oli sisäsiisti, ja se makasi mielellään takan edessä. Rehndahlissa syntyikin pari pahnuetta, jotka myytiin kotipossuiksi.

Lopulta kuitenkin todettiin, että possu on aina possu. Niinpä Aktia siirrettiin kodin ulkopuolella olevaan mökkiin Alma minipossun seuraksi, kun sen kaveri jouduttiin poistamaan luonnevian takia. Aktia viihtyi heti paremmin lajitoverin kyljessä! Tämä täytyi itse todeta, eikä sen koommin kotipossuja myyty enää kenellekään.

Aktia oli aina hyvin hiljainen. Se sieti lapsia, mutta aikuisista se ei pitänyt. Se oli täysin huumorintajuton, ja itsepäisin otus mitä Rehndahlissa koskaan on ollut. Aktia oli siisteyden perikuva, kun Alma taas jätti jälkeensä pelkkää sotkua. Aktia siivosi ja järjesti paikat urhoollisesti kuntoon kerta toisensa jälkeen.

Eläinpihaa laajennettiin ja tarkoituksena oli siirtää possut alas laaksoon. Almalle tämä järjestely sopi hyvin, kunhan ruokakuppi siirtyi mukana, mutta Aktia oli asiasta täysin toista mieltä. Se ei kerta kaikkiaan suostunut siirtymään, ei hyvällä eikä pahalla. Aktia pisti hanttiin kaikin keinoin, se rimpuili ja karkasi. Sika on kuin liukas saippuanpala niin halutessaan, ne painavat noin 50kg, eikä niistä saa minkään laista otetta. Aktia oli todellakin päättänyt olla muuttamatta minnekään ja sitten tuli rankkasade, joka kesti läpi yön. Aktia makasi päättäväisesti mökin entisellä paikalla koko yön, eikä tehnyt elettäkään liikkuakseen. Seuraavana päivänä siirtoa yritettiin jälleen tuloksetta.  Lopulta oli keksittävä jokin muu ratkaisu tilanteeseen, sillä eihän possua voi ulkona pitää. Lopulta Aktia suostui kompromissiin ja muutti Alman kanssa talliin. Aktia huokaisi helpotuksesta ja nukkui kaksi vuorokautta putkeen.

Possupariskunta kävi reissunpäällä omin nokkinensa. Naapurissa oli ihania omenapuita, joiden satoa oli totta kai päästävä maistamaan. Naapuri soitti ja ruvettiin huutelemaan possuja kotiin päin. Ne tulivatkin juoksujalkaa kiltisti kotiin, josta ne palkittiin herkuilla. Possut ovat maailman omahyväisimpiä ja aika fiksujakin eläimiä. Niinpä ne keksivätkin nopeasti, että ensin mennään herkuttelemaan omenoilla, jonka jälkeen kipitetään kiltisti kotiin hakemaan lisää herkkuja. Tätä rutiinia oli pakko muuttaa. Possujen ikäväksi yllätykseksi, omistaja meni hakemaan niitä itse raipan ja kamalan huudon saattelemana, kun ne taas karkasivat. Sen koommin ne eivät enää poistuneet pihasta.

Aktia menetti pitkäaikaisen rouvansa Alman nelisen vuotta sitten.  Mietittiin, että sehän kuolee ikävään, mutta Aktia huokaisikin helpotuksesta. Se sai pitää paikat haluamassaan järjestyksessä ja petinsä juuri niin siistinä kun halusi.

Näin jatkui muutaman vuoden. Sitten se alkoi näyttää väsyneeltä. Silloin tuli Pusu, maailman ihanin possuneiti, josta lopulta kasvoi vajaa 400-kilonen uhkea lady. Aktia ihastui Pusuun heti, se oli siistein ja ihanin possukaveri mitä toivoa saattoi. Pusu totteli kiltisti Aktiaa, kun Aktia komensi sitä puremalla sen nilkkoja. Pusulla oli myös ihanan lämmin kainalo, johon saattoi käpertyä nukkumaan. Se oli possun onnea, tämä onni jatkui kolmisen vuotta.

Aktia nukkui pois 19.12.2010. Pusun sinnikkäistä herätys yrityksistä huolimatta se ei enää herännyt. Aktia oli päässyt possujen taivaaseen, pitkän rikkaan elämän päätteeksi. Aktia hurmasi monet suurella persoonallaan ja jäämme kaikki kaipaamaan sitä.

Minipossuja on nykyään vaikeaa hankkia Suomesta. Ihmisille valkeni että nämä minipossut kasvavat lähes aina melkein 60-kiloisiksi möhkäleiksi. Eikä niiden kantaminen kerrostaloasuntoon ole mitään ihan helppoa. Minipossutkin saattavat aiheuttaa allergiaa, vaikka välillä muuta väitetään. Nämä ihanat persoonalliset eläimet kuuluvat maaseudulle, eivätkä kotisohvalle. Onnellisimmillaan ne ovat lajitovereidensa seurassa, nauttien lajiomaisesta käyttäytymisestä tonkien, nukkuen ja syöden.