torstai 24. lokakuuta 2013

Pusun tarina

Pusu oli pienenä porsaana erityisen seurallinen ja ihmisrakas. Nimensä se sai kotitilallaan siitä, että se nuoli hoitajansa kättä. Niinpä siitä tuli Pusu, koska se tykkäsi pussailla. Sillä oli maailman kauneimmat silmät.
Pienenä Pusu oli vilkas ja tutki tomerasti paikkoja tehden itselleen omia kuoppia ympäri tilaa. Edelleen näitä Pusun nukkuma paikkoja löytyy pihaltamme. Joka säälle piti olla oma kuoppa. Erityisesti kesällä se rakasti monttua, jossa oli vettä ja mutaa, siinä oli mukava makoilla.
Pusu oli seurallinen ja se vastasi röhkimällä, kun sitä kutsui nimeltä. Jos se ei saanut omasta mielestään tarpeeksi huomiota, se tuli kaatamaan kottikärryt tai meni väärään karsinaan nukkumaan.
Toisinaan Pusu oli vähän turhankin seurallinen. Yhden kerran se meni asiakkaan kanssa vessaan, jolloin saman seurueen jäsenet tulivat juosten sanomaan meille: ”Tulkaa pelastamaan meidän mummo, koska se iso sika meni kanssa vessaan.”  Useat polttariporukat pääsivät pesemään ja rasvaamaan Pusua ja siitä se nautti valtavasti. Kiima-aikana se oli ihan mahdoton, se halusi seurustella koko ajan ihmisten kanssa ja sitä olisi pitänyt huomioida jatkuvasti. Kiima-aikana se rakastui silmittömästi poneihin ja ponitalutuksesta ei meinannut tulla yhtään mitään, kun Pusu vaan juoksi ponien perässä. Weltsu hevonen oli sen mielestä paras, koska se suostui rapsuttamaan Pusua aidan yli.
Eräs meidän tallityttö oli kerran tulossa kipeäksi, ja hänellä oli vähän kylmä. Niinpä hän meni Pusun päälle lämmittelemään. Siinä molemmat nukkuivat yhdessä sulassa sovussa.
Viimekesänä Pusu osallistui tomerasti maneesin rakennus projektiin ja oli omasta mielestään koko työmaan johtaja.
Isoa sikaa tultiin katsomaan kaukaakin, ja siitä on kuvia vaikka missä. Sen kanssa pystyi menemään kaverikuvaan ja viime kesänä sitä oli katsomassa mm. kiinalaisia. Parasta oli, kun meidän minipossun ja Pusun karsinat olivat vierekkäin, niin että ensin oli minipossu ja sitten Pusu. Ihmiset aina päivittelivät minipossun kohdalla, että onpas iso sika. Ihmisten ilme oli näkemisen arvoinen, kun he siirtyivät metrin eteenpäin ja näkivät 400 kiloisen Pusun.
Pusu eli onnellisen ja vapaan elämän kanssamme. Viimeiseen asti se jaksoi viihdyttää asiakkaita. Se saavutti kunnioitettavan 6-vuoden iän. Siat on jalostettu kasvamaan nopeasti isoiksi ja tämä aiheuttaa sen, että lopulta sikojen jalat eivät enää kestä niiden omaa painoa. Nyt Pusu saa rauhassa tonki pilvien seassa niin paljon, kun haluaa ilman huolia. Trindi koiramme oli sen vierellä loppuun asti vahtien, että Pusu pääsi turvallisesti viimeiselle matkalleen.
Pusu toi paljon iloa meidän kaikkien elämään, viihdyttämällä meitä hauskoilla puuhillaan. Se opetti meille kärsivällisyyttä ja kuinka rajatonta rakkaus voi olla. Pusu tulee säilymään ikuisesti meidän kaikkien sydämissä ja muistoissa. 


Pusu

Aino ja Pusu


Pusu ja karitsa

Pusu yhdessä lempipaikoistaan turvekasassa.



2 kommenttia:

  1. Harva sika saa noin ihanan onnellista elämää kuin Pusu siellä Rehndahlissa. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pusu todellakin nautti joka hetkestä. Nyt meillä on uusi possu kasvamassa. Sen kuvia voit nähdä meidän facebook sivuilta ja toivottavasti sen kuulumisia saadaan pian tänne.

      Poista